tiistai

päivät, joina en itkenyt

Eilen tuntui taas, että ajattoman vaaleat
seinät kaatuisivat päälleni
tässä ikuisuudelta lemuavassa tunnelissa.
Kaukana häämöttävä valon liekki sammui jo
ensimmäisen tunnin jälkeen,
jonka olin hoitajan vastaanotolla viettänyt.
Nyt ympärilläni on vain
käsittämätön pimeys ja tyhjyys.
Kyyneleitä ei ole enää.
Tai sitten elimistöni suojaa minua
tulemasta täydellisen hulluksi
istuessani päivästä toiseen tällä
sinipeitteisellä sängyllä, joka
tuntuu kovasti yrittävän tehdä
itsestään kotia. Ajatuskin siitä saa
viileät aallot lainehtimaan säärilläni,
loiskahtaen lopuksi palelevien varpaideni päälle. Koti.
Voi kuínka tämä kaikki olisikin painajaista,
jota olen tämän helvetillisen seitsemän päivää
kuvitellut näkeväni, sillä eivätkös kaikki unet
pääty joskus? Kaikilla unillahan on loppu?
Hyvä tai huono, prinsessa saa prinssin tai prinsessa
tulee hulluksi ja joutuu pakkohoitoon,
prinssi ei käy koskaan vierailulla.

Painajaiseni päätöstä odotellen..

sunnuntai

Elämämme käsittämättömät ajat

miltä tuntuu kun ei tunnu miltään?
ei miltään.

Luulen, että tänään löysin vastauksen kysymykseen.
Ei helposti voi ymmärtää tätä tunnetta, joka mulla tänään oli, ellei sitä ole itse kokenut.
En ole tänään tuntenut mitään. En mitään.
Asiat, jotka tavallisesti saa ahdistamaan.
Asiat, jotka pelottaa.
Ei tänään tuntuneet miltään. Olo oli vaan tyhjä.
Edes syöminen, ei tänään saanut itkemään. Se ei herättänyt
 mitään niistä tunteista, mitä se tavallisesti herättää.
Ajatus lihomisesta. Ajatus hoidosta kellokoskella. Ajatus siitä, etten huomennakaan pääse kotiin painamaan elämästä raskasta päätäni lempityynylleni, jonka karvas pinta on niin monet vesihelmet poskiltani putsannut. Ajatus, ettei mikään tule olemaan ennallaan enää koskaan. Ajatus, ettei elämäntilanteeni tule tällä hetkellä helpottumaan, vaan monimutkaistuu entisestään.
Lattialle tippunut täytekakku.
Mikään ei tuntunut missään. Ei vaan yksinkertaisesti tuntunut.
Ei vihaa, pelkoa, iloa, surua. Tyhjyys.

mayby tomorrow is a better day

Ahdistaa. Tiedätkö sen tunteen,
kun ympärilläsi on satoja ihmisiä.
Jotkut välittävät sinusta.
On niitä jotka vihaavat sinua ja niitä,
joille olemassaolosi on kuin harmaaseen
sateen putsaamaan ilmaan puhallettu tuhkapilvi.
 Nopean pöllähdyksen jälkeen unohdettu.
Hetkellinen katku nenässä. Sitten se on tiessään.
Tosiaan niistä ihmisistä, jotka välittävät sinusta.
Tekevät eteesi kaiken. Yrittävät olla vierellä,
kun helpointa olisi kadota miljoonien muiden
universumimme olentojen joukkoon.
Niiden, jotka eivät ole paljastaneet
heikkouksiaan tai joiden heikkoutta ei ole paljastettu.
Miksi he eivät karkaa luotani,
vaikka olen avannut häkin oven.
He voisivat lentää vapauteen kuin
osaston seiniin maalatut vaaleat kyyhkyset.
Ilman tuskaa, huolta. Kivuttomasti.
Miksi he jäävät, vaikka sanani ovat satuttaneet.
Vaikka katseeni on tuominnut.
Vaikka huuleni ovat liikkuneet väärien säkeiden tahdissa.
Miksi he ovat minulle niin helvetin hyviä,
vaikka en olisi ansainnut pienintä neljännestäkään?

torstai

9 crimes

i thought i should write my nine crimes.. so here they comes

  1. i`m a fashion slave, but sometimes i`m too uncertain to implement myself
  2. i loooove high heels
  3. the day i  become 18 years old i`ll go to the nearest tattoo business and take a tattoo (same picture that is on this blogs title) with some text i haven`t come up with yet
  4. always when start`s to blow i think thing`s are changing (poor or better) 
  5. i want someone to love me
  6. unfortunately sometimes i wonder why my bestfriends are my bestfriends cause i`m so different compared to them (standards etc.)
  7. i have decided that someday i`ll be as respected musician as Bruce Springsteen or Bono etc.
  8. i act stronger than i really am
  9. you can decide are these crimes or something else